118. Tilanteen selvittämistä

Moikka!
En oo kirjottanut taas todella pitkään aikaan... Johtuen lähinnä siitä että ei ole ollut ollenkaan konetta. Yritän hiukan nnyt aktivoitua täälä blogin puolella.
Jospa hiukan selittäisin tämän hetkisestä elämäntilanteesta. Hevoset ovat vähentyneet, meiltä lähti Diidii. Syynä lähinnä se, että en vain halua seisottaa hyvää hevosta pihassa aivan turhan panttina, kun mulla ei itsellä riitä aika sen kanssa tekemiseen. Pride lähti myös. Sama syy kuin Dipan kanssa, ja vielä kun hevonen oli nuori ja olisi pitänyt tehdä sen kanssa aika paljon.
Entäs mitä minä sitten teen jos ei ole aikaa hevosen kanssa touhuta? En oikein muuta kuin olen koulussa, ja kotona. Oon niin väsynyt, että aina ei meinaa jaksaa ratsastaa edes sitä yhtä hevosta. Luulen että kyllä tää väsymys kohta alkaa helpottamaan, kun kevätkin tulee. En oo oikein jaksanut tehdä mitään, koulun ja hevosten lisäksi.
Sitten joitakin saattaa kiinnostaa, että mitä Batelle kuuluu. Sille kuuluu oikein hyvää. Se on ollut nyt ratsastaessa tosi kiva, ja me ollaan nyt alettu löytämään kunnolla sellaista yhteistä säveltä asioissa. Tai voisi sen niinkin sanoa, että olen vihdoin oppinut ratsastamaan sillä. En ole ollut valmennuksissa sillä nyt melkein vuoteen, viimeksi olin valmennuksessa kesällä, Riihimäellä ollessani. Oon nyt lähinnä vaan tutustunut kunnolla tuohon hevoseen, ilman että joku käskee miten pitää tehdä missäkin tilanteessa. Jotenkin kivempi itse yrittää keksiä ratkaisuja ongelmiin. Ainahan siinä on riskinä se että tuleekin tehtyä väärin, tai erilailla miten ammattilainen olisi neuvonut tekemään. Nyt ainakin ollaan päästy Baten kanssa hyvin eteenpäin (*koputtaa puuta*).
Ollaan oltu nyt parissakin kisoissa, mistä en ole täälä kertonut mitään.
Tämän kauden ensimmäiset kisat olivat 3-tason kisat Niihamassa, 13.3. ja menin Batella 100cm ja 110cm. Näitä kisoja en selitä aivan yksityiskohtaisesti, kun en oikein kaikkea muista. Sen voin kuitenkin sanoa että ennen näitä kisoja oli 3kk hyppytauko, taisiis kyllähän minä Batella hyppäsin 70cm pystyä omalla kentällä edeltävänä torstaina. Treeniä ei ainakaan ollut liiaksi asti!
Ensimmäisen luokan verkassa Bate oli hieman hidas pohkeelle, ja niin myös istunnalle. Yritin sitä herätellä, ja ehkä se vähän heräsikin mutta oli silti aika löysä. Verkka-alueella oli taas aikamoinen tungos, ja pääsin jonkun verran hyppäämään. Bate oli verkan jälkeen aivan hikinen, johtuen sen kamalasta karvasta. Klipatahan se piti talveksi, mutta eipä sitten sitäkään tullut tehtyä. Valmistautumis alueella hyppäsin vielä kerran pystyn. Sitten meninkin radalle. Näyttelin Batelle esteitä, eikä se oikein kytännyt mitään, ehkä hieman yhtä lankkuestettä. Rata alkoi löysästi. Nostin laukan ja sieltä tuli väärä laukka, ja sitten Bate otti ristilaukalle enkä meinannut saada vaihdettua oikealle laukalle ollenkaan. Lopulta ihan viimetingassa se vaihtoi ja päästiin eka este. Rata oli mielestäni ihan ok, tahti oli sujuva ja hevonen ihan hyvän tuntuinen. Meiltä putosi uusinnan ensimmäinen este, mutta se oli omaa vikaani; en yksinkertaisesti nähnyt esteelle tultaessa oikein mitään. Silmistä valui vettä pitkin naamaa ja jotkut varmaan luulivat että itkin. Rata meni muuten hyvin!
Toisessa luokassa Bate tuntui jo verkassa paljon paremmalta. Se oli hereillä, vihdoin! Valmistautumis alueella otin muistaakseni kaksi hyppyä pystylle, ja sitten pääsin radalle. Näyttelin esteet, eikä Bate sanonut niistä mitään, käveli vain ohi. Tästä radasta ei ole muuta sanottavaa, kuin että se oli ehkä mun tän astisen elämän paras esterata! Bate oli tosi hyvin kuulolla kokoajan, paikat sopi kivasti ja olin itsekkin kartalla asioista. Olin radan jälkeen niin tyytyväinen hevoseen ja myös itseeni. Uskalsin tehdä radalla nopeita ratkaisuja, joita en radankävelyssä ajatellut. Ja Bate teki juuri niinkuin käskin. Sitten olikin aikamoinen odottelu, joten laitettiin Bate koppiin. Lopputuloksessa olimme kolmansia! Hyvä hevonen, hyvä päivä!

Seuraavat kisat olivat Ypäjällä, luokkina 110cm ja 120cm. Elämäni eka 120cm.

 Bate oli verkassa ihan omituinen. Se painoi kädelle, ja ei oikein kuunnellut. Ekassa verkassa kiellettiinkin pariin otteeseen pystylle. Radasta voin sen sanoa, että oli kyllä ihan omituinen hevonen. Alkurata meni ihan hyvin ja sujuvasti, mutta hevonen tökkäsi vesimatolle. Se oli tosi turha kielto, sillä este oli hyvin pieni. Luulen että aloin itse hieman yliratsastaa. Päästiin siitä sitten toisella yrittämällä yli, ja seuraava pysähdys tulikin heti seuraavaksi olevan sarjan B-osalle. En itse yhtään tiedä mitä tässä oikein tapahtui, ja miksi se kielsi. Mun aikana se ei ole ikinä kieltänyt sarjalle, ja varsinkaan B-osalle! Se oli ihan normaali kahden askeleen sarja. Noh, pistettiin luokan jälkeen Bate koppiin odottamaan seuraavaa luokkaa.

Toisen luokan verryttelyssä oli auttamassa kaverini Jonna. Hän hiukan neuvoi verryttelyssä mitä kannattaisi tehdä, ja hän oli myös radankävelyssä mukana. Verkka meni hyvin. Siitä se alamäki sitten alkoikin. Kun oli mun vuoro mennä maneesiin, Bate ei suostunut menemään sisään. Hienoa, tämä tästä vielä puuttuikin. Se hyppi pystyyn, peruutti, potki ja riehui muuten vaan. Alina yritti ottaa siitä kiinni mutta Bate vain hyppäsi pystyyn. Lopulta pääsin sisään, ja kun menen sisään, tajuan että mun pitäis olla jo radalla. Tuli hiieman kiire niinsanotusti. Sain hyviä neuvoja Jonnalta, mutta en oikein tainnut sisäistää niitä. Kiellettiin ekalle esteelle. Tulin siihen aivan liian hitaasti, kamalan kiireen takia. Päästiin tokalla yrittämällä yli, ja jatkettiin rataa. Pari estettä tippui mutta se ei haitannut yhtään! Kunhan päästiin yli. Toinen kielto tulikin sarjan ensimmäiselle esteelle. Sen saman sarjan, A-osalle. Huoh... Tätä huonommin ei oikeastaan voi edes mennä. Molemmista luokista hylyt. Great. Ainut asian mitä opin tästä luokasta on se, että en ole itse valmis 120cm luokkiin. Itseäni suoraansanottuna pelottaa niin isot esteet, enkä itse uskalla rohkaista Batea. Sitä pitää rohkaista ihan melkein missä tahansa esteissä, jotka ylittää 100cm korkeuden. Se on hyvin epävarma itsestään, eikä uskalla itse tehdä ratkaisuja, vaikka osaisikin. Jos en ole puhkeet kiinni katse yli esteestä, se kieltää.

Nyt kun on nämä asiat käsitelty, niin kohti tulevaisuutta. Mulla on seuraavat kisat Ypäjä Spring Showssa, ja menen lkuultavasti 100cm ja 110cm. Menen vain hakemaan tasaisia ratoja, enkä yritä liikoja.

Nyt tilanne on hieman helpompi, kun mulla on vain kaksi heppaa hoidettavana. Jos vaikka jaksaisin alkaa panostamaan niihin. Ja blogiin jos vaikka hiukan kirjoittelisin.