97. Tallipäivä

Tässä on jonkinlainen Tallipäivä -video. Eilen tän tein, mutta lataamisessa kesti tosi kauan!:(

96. Myöhästynyt kisapostaus

Alkuun pieni juttu: tein blogille oman instagramtilin! Käyttäjänimi on @hollantilaisenmatkassa ! Laitan sinne kuvia, ja videoita treeneistä ja kisoista varmaan hieman enemmän kuin blogiin!

Niinkuin otsikosta varmaankin huomaatte, olimme kisoissa. Menin Batella 90cm ja 100cm. Kisat oli Niihamassa, 2-tason kisat. Lähdimme kisoihin noin puoli yhdeksän. Kisapaikalla menimme tekemään lähdönvarmistusen, ja sitten katsellimme vähän ratoja. Olimme kerrankin ajoissa, eikä tarvinnut kiirehtiä.

Menimme kävelemään radan äidin kanssa, ja se oli aika yksinkertainen. Uusinnassa ei ollut hirveästi vaihtoehtoja mistä oikaista, Batella ainakaan. Päädyin pidempään reittiin, ettei tarvitsisi ratsastaa tosi rumasi pientä kaarretta.

Menimme laittamaan Baten kuntoon radankävelyn jälkeen. Luokka oli siis 90cm. Menin verkkaamaan sitä ulkokentälle, sileälle. Pian pääsinkin jo maneesiin esteverkkaan. Otin pari hyppyä pienelle pystylle, ja pari isommalle. Tulin okserin, joka meni ihan ok. Tulin sen toisen kerran ja meni paremmin. Loppuajan vain kävelin ja odotin radalle pääsyä.

Laura seisoi portilla odottamassa, jos Bate ei suostuisikaan menemään radalle. Mutta Bate käveli radalle kuin vanha tekijä. Ehdin näyttämään kaikki muut esteet paitsi yhden pystyn jossa oli pieni portti alla. Olimme hypänneet valmennuksessa samanlaista joten ajattelin Baten hyppäävän sen ongelmitta. Bate pelästyi kamalasti lähtömerkkiä. Pomppasi sivulle, ja ampaisi raviin. Rauhoitin hepan ja nostin laukan. Ensimmäinen este meni hyvin, mutta vauhdikkaasti. Toiselle esteelle oli suora linja ykköseltä ja Bate kiihtyi sille. Kakkosen ja kolmosen välissä sain rauhotettua hevosen tosi hyvin! Kolmas este meni hyvin, mutta sen jälkeen siellä oli pelottava puska, jota Bate pelästyi. Pystyin kuitenkin jatkamaan hyvin. Nelonen meni hyvin, sitten tuli sarja. Bate kiihtyi siihen aikalailla, ja väli jäi hieman ahtaaksi. Selvittiin siitä, ja jatkettiin. Kutonen ja seiska meni hyvin, sitten alkoi uusinta. Se alkoi tosi hyvin ja vauhdikkaasti. Esteelle numero 11 tulikin sitten ongelmia... nimittäin juurikin tämä pysty jota en ehtinyt näyttämään. Bate jarrutti, jarrutti... ei näyttänyt kovin hyvältä. Päätin että tästä hypätään vaikka paikaltaan, ja laitoin pohkeet kunnolla kiinni. Ja Bate hyppäsi sen! Viimeiselle esteele käskin eteen ja myöhästyin itse hypystä, mutta bate selviytyi siitä hyvin. Tässä luokassa sijoituimme siis viidensiksi! Palkintojenjaossa naurussa oli pidättelemistä. Kaikkien muiden hevoset oli ihan innoissaan lähdössä kunniakierrokselle, kun taas Bate seisoi korvat vinossa aivan hievahtamatta  :D

Ensimmäinen este

Perusradan viimeinen

Yhdeksäs este

<3

Seuraavaksi olikin 100cm. Verkka meni ihan ok, kerran tuli tosi hölmö hyppy okserille, mutta selvittiin siitä.

Radalla taas näytin kaikki esteet, eikä mikään tuntunut erikoisen pelottavalta. Aloitin radan ja Bate tuli ekalle vähän vinossa ja solmussa. Se nimittäin pelästyi sivussa olevaa porttia. Selvittiin siitä kuitenkin. Rata meni tosi hyvin muuten, mutta ysille töppäsi... unohdin ihan täysin ratsastaa ja Bate kielsi. Se oli ihan ymmärrettävää, joten en alkanut sitä viedä esteen eteen uudestaan. Tulin heti uuden lähestymisen ja Bate hyppäsi hyvin! Viimeinenkin meni tosi kivasti!

Kielto

Sitten hypättiinkin se hienosti!

95. Taas hyppypostaus

Tulee nyt taas hyppy postausta mutta toivottavasti jaksatte :D Eli tänään oli vuorossa jumppaa, jossa oli yhteensä kuusi hyppyä; ysi okseri, yksi kavaletti ja neljä puomia.

Hain hepan tarhasta ja harjasin jalat. Sitten otin tallitoppiksen pois ja harjasin hepan kokonaan. Sitten laitoin hieman rasvaa vuohisiin, kun herralle tuli rupea biotiinista ja mudasta :( Laitoin suojat, satulan, martingaaalin ja sitten hain kameran. Syitset päähän ja menoksi.

Kentällä aloitin verkkamisen käynnissä taivutellen Batea molempiin suuntiin. Tein hieman väistöä uran sisä puoelle ja taas ulos. Sitten tulin "verkka estettä" joka oli siis 50cm korkuinen pysty. Sitten tulin pikku jumpan jossa oli puomi, pikkueste, puomi. Sen jälkeen tulin "isoa" jumppaa. Tulin ensimmäisen kerran ravissa, ja hevonen lähti vähän löysästi. Tulin toisesta suunnasta ja meni jo paremmin. Sitten tulin laukassa, ja heppa oli taas kuin rätti. Toisella kerralla paremmin, mutta silti löysästi. Nyt otin Batea vähän eteen pitkällä sivulla ja sitten se heräsi... mutta vain vähäksi aikaa. Bate oli amalan väsynyt alussa, eikä sitä kiinnostanut pikkuesteet. Alina oli kuvaamassa ja myös samalla nostelemassa esteitä. Alina oli nostanut esteen 110cm korkeuteen (viimeinen okseri) niin silloin heppa alkoi vähän heräillä. Bate tuli jo vähän reippaammin estettä kohti ja keskittyi paremmin. Este oli korkeimmillaan 130cm, mutta ei se korkeus ollut tännän se juttu. Se oli nimittäin se että bate pysyi hereillä. Herra on ollut kovin väsynyt koko viikon, johtuen varmaan rankoista treeneistä. Huomenna pitäisi vielä jaksaa mennä Tyttelin valmennukseen niihamaan.

Kun tulin ratsatamasta, otin varusteet pois, ja laitoin tarhaan. Alettiin melkein heti ottaa hevosia talliin. Tallissa vielä laitoin linimentit hepalle!

Tässä pieni kooste hypyistä:

                                            Ja nyt ihmiset!

Tarvitsen ideoitanne! Millaisen erikoispostauksen haluaisitte? Voitte ehdottaa mitä vain. Haasteita, esittely, tai sitten jotain aivan muuta! Toivoisin että ehdottaisitte kommentteihin jotain! :)

94. Reeniä reeniä

Tänään oli Baten ja mun hyppy päivä. Tein hurjan radan jossa oli 3 estettä ja yksi niistä oli sarja. Alkuun esteet oli ihan pieniä, jotain 60-70cm korkuisia. Laura oli kuvaamassa, niin sai hän samalla nostella esteitä. Tulin alkuun yksittäisiä esteitä, ja sitten tulin rataa. Ensin kulta/liila pysty, joka oli 100cm korkea, sitten sarja, jonka A-osa oli 95cm ja B-osa 110cm. Viimeinen pysty oli pinkki vinoon joka oli 105-110cm korkea. Tässä video siitä radasta:

Tässä on vielä pari kuvaa jotka olivat mielestäni todella onnistuneita:

Loppuun vielä tulin sarjan jonka B-osa oli 120cm

Kun tulin ratsastamasta harjasin Baten ja laitoin linimentit. Sen jälkeen laitoin loimen, annoin porkkanan ja laitoin herran tarhaan.

               NÄETTEKÖ KEHITYSTÄ BATEN JA MINUN MENOSSA? 

93. Hyvät ystävät

En tiiä että miten tuun kestään tän... En mä varmaan kestäkkää. Tää oli se päivä mitä oon kauhun valtaamana odottanu. En uskonu missään vaiheessa et tää olis näin vaikeeta. Päästää irti. Antaa mennä. En tuu varmaan ikinä pääseen tästä täysin yli. Helpottaahan se ajan kanssa. Mut täysin en tuu ikinä pääseen tästä yli. Tai aianki se tuntuu siltä. Kaikki varmaan nyt ihmettelee että mitä sä et tuu kestään. Ja se asia hyvät ystävät on se että mun kaikista rakkain poni ystävä on lähtenyt uuteen kotiin. Ja tää poni ystävä on Marotte.

Marru tuli meille vuonna 2013 maaliskuussa. Muistan sen niin elävästi, kuin eilisen. Ja sen kun oltiin kokeilemassa Marrua. Mentiin huittisissa olevalle K&K-tallile kokeilemaan ponia. Oltiin hieman ennen Marrun omistajia paikanpäällä. Ei kuitenkaan paljoa. Kun omistajat saapui paikalle, muistan millainen auto oli ja millainen koppi oli. Marru otettiin ulos ja ponin omistaja alkoi harjata sitä. Sen jälkeen hän laittoi Marrulle suojat ja sitten satulan. Kun poni oli suitsia myöten varustettu, menin hakemaan omat kamani ja sitten sain taluttaa poni maneesiin. Marru meni mielestäni tosi lujaa, ja omistaja kehotti minua kävelemään hieman reippaammin, niin ponin piteleminen olisi helpompaa. Maneesissa Marrun omistaja meni vähän aikaa ponilla, ja sain katsella silmä tarkkana ponin liikkeitä. Muistan siitä kaiken. Ponilla oli tummansininen huopa jossa oli punainen hassu tasku. Nappi suojat, mustat suitset, musta satula. Kun omistaja oli mennyt Marrulla tarpeeksi, oli minun vuoroni. Jännitin hieman, mutta se tuskin näkyi paljoa päälle päin. Kun otin ravia ja yritin istua alas, tuntui siltä kuin pomppaisin joka askeleella ainakin metrin ilmaan. Laukassa sama juttu. laukkaan totuin kylläkin aika nopeasti. Kun aloitin hyppäämisen, esteet olivat pieniä, ehkä 50cm. Omistaja antoi kokoajan neuvoja ja nosteli esteitä. Kun omistaja nosti radan 80-90cm olin todella jännittynyt. Kaikki vain sanoivat että luota poniin niin siinä ei ole mitään ongelmaa. Luotin. Ja me pääsimme radan puhtaasti ilman mitään ongelmaa. Siitä hetkestä asti olen luottanut Marruun.

Ekat kisat. Ne olivat Kivitallilla 5.5.2013. Menin Marrulla 70cm ja 80cm. Kisoihin lähdettäessä jännitin tosi paljon. Kisapaikalla jännitin vielä enemmän. Kun pääsin Marrun selkään jännityr loppui. Kuin seinään. Otin pari verkkahyppyä pystylle, ja noin kolme hyppyä okserille. Kun lähdin seiskakympin radalle, ainoa asia mikä minua jännitti oli se että muistanko radan. Päästiin rata puhtaasti ja voitettiin. 80cm voitettiin myös! Olin poniin niin sanoinkuvaamattoman tyytyväinen. Ja myös ylpeä.

Kokonaisuudessaan Marrun ja minun yhteinen aikani on ollut uskomatonta. Kaikki epäonnistumiset lukuunottaen. Olen luottanut Marruun 200% ja se minuun. En osaa sanoa mitään tiettyä kohokohtaa meidän yhteiseltä ajalta...koko aika ton ponin kanssa on ollut niin ihanaa. En pysty sanoon siitä mitään pahaa. Sillä ponilla on niin hyvä sydän ja se ei iknä tekis kenellekkään pahaa.

Marrun kanssa kisasimme korkeimmillamme alue 100cm. Pääasiassa kuitenkin 90cm. Menlkein joka kisoissa, kun menin 90cm, voitimme. Ei enään mitään lisättävää tähän.

Ja tänään, kun vein Marrun koppiin, itkin kokoajan. En hiljaa, enkä kovaakaan. Laitoin Marrun kiinni. Olin siellä vielä hetken ponin kanssa. Itkin kokoajan. Halasin ponia tiukasti ennen kuin lähdin. Annoin pusun ja halasin vielä kerran. Sitten sanoin sille "rakastan sua" ja lähdin. Lähdin itkien.

Nyt kirjoitan tätä postausta itkien, pyyhe edessäni.

Love u Marotte<3